perjantai 22. toukokuuta 2015

Avoin kirje Maija Sakslinille

22.05.2015 julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa ”Puolustusvoimat poistaa urheilijoiden erioikeuksia” käsitellään urheilijoiden asettamista samalle viivalle muiden varusmiehien kanssa, tasa-arvon nimissä. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on mitä ilmeisemmin kokenut nykyisen toimintamallin syrjivänä ja urheilijoita suosivana, mutta ei taida ymmärtää, mitä hän nyt vie nuorilta, lupaavilta urheilijoilta tällä päätöksellä. Pahimmassa tapauksessa tämä päätös tuhoaa nuoren urheilijan uran. Tämäkö on tasa-arvoa?

Hyvä Maija Sakslin, minusta tuntuu, että sinulla on nyt mennyt tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus pahemman kerran sekaisin. Kumpi on sinulle tärkeämpää? Emme voi sokeasti käyttää sanaa tasa-arvo perustellessamme toimiamme, sillä tasa-arvo ei takaa oikeudenmukaisuutta. Tasa-arvoisilla toimilla voimme asettaa ihmisiä epäoikeudenmukaiseen asemaan, josta koituu enemmän haittaa kuin hyötyä. Toki tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus kulkevat ajoittain käsi kädessä. Sukupuolineutraali avioliittolaki edustaa sekä tasa-arvoa, että oikeudenmukaisuutta. Oikeus peruskoulutukseen ja jatko-opintoihin edustaa myös kumpaakin. Lähtökohtana haluamme jokaisen päätöksemme olevan sekä tasa-arvoinen että oikeudenmukainen, mutta aina emme voi toimia niin. Olisi tasa-arvoista, jos jokainen työssäkäyvä saisi samaa palkkaa, mutta olisiko tämä oikeudenmukaista? Tällöin emme ottaisi huomioon työtehtäviä, työaikaa ynnä muita vaikuttavia kriteerejä. Olisi tasa-arvoista, että kaikkien asuntojen vuokrat olisivat yhtä suuret, mutta silloin emme ottaisi huomioon asuinalueiden eroja, asunnon suuruutta, sijaintia, ikää ja niin edelleen. Ymmärtänet, mitä ajan takaa. Myös erilaisilla ihmisillä on erilaisia tarpeita saavuttaakseen tavoitteensa, unelmansa. Asettamalla kansainväliselle huipulle tähtäävät urheilijat tasa-arvoiseen asemaan muiden varusmiesten kanssa, vaikeutamme heidän polkuaan kohti heidän unelmiaan. Toimimme epäoikeudenmukaisesti.


Olisiko Mikko Koivun pitänyt jättää kausi NHL:ssä väliin pidemmän asepalveluksen takia?

Konkretisoidaan asia esimerkillä. Kaksi samanikäistä, nuorta miestä, ovat astumassa palvelukseen. Toinen pelaa jalkapalloa ammatikseen, toinen taas on päässyt sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Molemmille asetetaan 347 päivän palvelusaika. Jalkapalloilijalta jää väliin peruskuntokausi, jolloin joukkuetta ja urheilijan kuntopohja rakennetaan. Hän joutuu jättämään useita harjoituksia ja otteluita väliin asepalveluksen takia. Pahimmassa tapauksessa valmentaja ei näe häntä tarpeeksi, eikä näin ollen peluuta häntä otteluissa kaudellakaan. Asepalveluksen loputtua hän on vuoden vanhempi, eli on menettänyt huikean tärkeän vuoden kehittymisensä kannalta, ja on ehkäpä samassa tilanteessa kuin palvelukseen astuessaan. Miten tämä voidaan kokea hyvänä asiana urheilijalle? Entä mitä oikeustieteellisen opiskelija tekee? Lykkää opintojaan vuodella, menettämättä mitään. Reilua, eikö olekin?


Puolustusvoimilla on tunnetusti ollut tiukkaa rahan kanssa. Tämä on ollut yleisesti tiedossa jo pidemmän aikaa. On puhuttu monien joukko-osastojen lakkauttamisesta säästämissyistä. Nyt haluamme väkisin pitää nuoria miehiä pidemmän aikaa palveluksessa, jotka tietävät, etteivät he halua uraa puolustusvoimissa. Lisäämme siis kuluja, jotka eivät ole kenenkään mieleen, tasa-arvon nimissä. Emme voi toimia kaiken logiikan ja järjen vastaisesti, vain koska haluamme väkisin tavoitella tasa-arvoa, joka ei edes toimi oikeudenmukaisesti!

Tasa-arvo edustaa samanlaisuutta, tarjoamalla kaikille saman asian, samat asetelmat, mutta tasa-arvo toimii ainoastaan jos kaikki lähtevät samoista lähtökohdista, samoilla taustoilla, tavoitteilla ja samoilla poluilla kohti unelmiaan.

Oikeudenmukaisuus sen sijaan ajaa reiluutta ja oikeutta. Oikeudenmukaisuudessa on kyse samojen mahdollisuuksien tarjoamisesta kaikille tasapuolisesti. Joskus eroavaisuutemme, kuten ammattimme ja tavoitteemme, luovat eriäväisyyksiä tarpeisiimme. Tämä voi tarkoittaa erilaisia asetelmia eri ihmisille. Meidän pitää pystyä ensin takaamaan oikeudenmukaisuus kaikille, ennen kuin voimme nauttia tasa-arvosta.


Ei sinuakaan, Maija Sakslin, varmasti haitannut, jos joku valmistui sinua nopeammin oikeustieteen lisensiaatiksi.

-CE

78 kommenttia:

  1. Muuten ihan hyvää tekstiä, mutta tämä pisti silmään: "Entä mitä oikeustieteellisen opiskelija tekee? Lykkää opintojaan vuodella, menettämättä mitään. Reilua, eikö olekin?"
    Vuoden paikallaan polkemista en nyt pitäisi kenenkään tapauksessa ihan mitättömänä, suuria rahasummia se merkkaa kenelle tahansa. Kuitenkin urheilijaan verratessa "normaali" työura kestää usein reilut 40 vuotta ja esim. ammattilaisjalkapalloilijalla parhaimmillaan 15 vuotta, useimmiten varmaan vähemmän. Tässä tapauksessa 1:1 verrattaessa mutkia oikoen urheilijan vuoden palvelus vastaisi normikansalaiselle 3 vuoden palveluksen suorittamista.. Kyllähän se olisi kirpaissut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse on siitä, että urheilija menettää tärkeän vuoden tärkeässä fyysisessä kehitysvaiheessa urheilu-uran kannalta. Kyse ei ole rahan menetyksestä.

      Poista
    2. Aikaa ei voi palautta, nyt urheilijoilta viedään kaikista arvokkain asia. Se on aika.
      Muut maat tekevät mitä vain saadakseen urheilijoitaan treenaaman mahdollisimman paljon nopeentamalla palautuksia, järjestelleen arjen mahdollisimman urheilu painotteisen. Kun taas Suomessa työnnetään keppiä rattaisiin, sanotaan että urheilu ei ole rehellistä työtä ja vaaditaan menestystä.

      Poista
  2. Olipa huono kirjoitus. Eihän nuo esimerkkisi ole millään tavalla verrattavissa toisiinsa. Toinen on ammattilainen, toinen aloittamassa opintoja. Mitä jos esimerkki olisi toisinpäin: Lähiaikoina oikiksesta valmistuva, väitöskirjaansa viimeistelevä sekä jalkapalloharrastusta aloittava ovat astumassa varusmiespalveukseen. Oikeustieteen opiskelijalla olisi loppuvuodesta valmistumisen jälkeen kiikarissa kovan luokan työpaikka ja väitöskirjan viimeistä julkaisua varten käsikirjoitus valmisteilla. Hyvällä julkaisulla voisi myös myöhemmin hakea isoa apurahaa, joka jaetaan 5 vuoden välein ja joka takaisi tutkimustyön teon tuolle ajalle. Homma jää jäihin varusmiespalveluksen vuoksi. Mitä hän menettää? Potentiaalisen hyvän työpaikan ja hyvän uraputken alun sekä rahoituksen tutkimustyölleen vuosiksi. Siinä ei paljon 5-divarin potkupallokauden väliin jääminen tunnu missään. Ja viikonloppuisin ehtii jengikavereiden kanssa kuitenkin radalle vaikka treeneistä osa jäisikin väliin.
    Ilmeisesti et ole käynyt inttiä tai oikista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti sinä et ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt on kyse HUIPPU-urheilijoista, ei 5. Divarin potkupalloilijoista. Asia ei koske aloittelevia urheilijoita, koska harvemmin parikymppisenä lajin aloittava nuori pääsee ikinä mihinkään. Nyt puhutaan nuorista miehistä, jotka ovat jo harjoitelleet kovalla tasolla vuosikaudet ja uhranneet siihen valmiiksi älyttömän määrän aikaa, ja heidän perheensä valtavia määriä rahaa. Toki yliopistossa opiskelevatkin ovat uhranneet paljon, mutta kuinka monta opiskelijaa joutuvat menemään viimeisellä opintovuodellaan armeijaan? Urheilijat ovat aina samassa pisteessä, joka vuosi. Joka kesä pitää harjoitella itsensä tikkiin, ja loppukausi pitää osoittaa pystyvänsä olemaan loistava. Armeija ei näin tuo tasavertaisia seurauksia opiskelijoille ja urheilijoille.

      Poista
    2. Nämä esimerkit eivät kuitenkaan minun mielestäni ole realistisia, koska 5-divarin potkupallon pelaaja ei pääse puolustusvoimien urheilukouluun. Ei sinne ketä tahansa oteta. Hakijat käyvät läpi erilaisia testejä ja heidän urheilumenestyksellään on merkitystä. En myöskään pidä kauhean realistisena sitä, että varusmiespalvelukseen astuva on myös oikiksesta valmistuva, koska varusmiespalvelus alkaa yleensä siinä 20 ikävuoden hujakoilla ja oikiksesta valmistuvan väitöskirjan kirjoittajan olisi tällöin täytynyt aloittaa oikis suoraan peruskoulusta. Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta esimerkkisi eivät ole realistisia minun silmissä.

      Poista
    3. Sinun vertauksesi oli vähintään yhtä huono. 5-divarin pelaaja tai jalkapalloharrastustaan aloittava ei pääse urheilukouluun. Päästäkseen Urheilukouluun pitää olla lajissaan Suomen parhaita. Oikiksesta valmistuva voi lykätä vuoden tai kaksi armeijaan menoa, jotta saa työnsä valmiiksi. Urheilijalla on sama tilanne edessään koko uran ajan.

      Poista
    4. "Jalkapalloharrastusta aloittava" ei pääse Urheilukouluun. Ei sen paremmin jalkapalloa 20 harrastellut "5-divarin potkupalloilija". Urheilukoulussa suorittavat palveluksensa Suomen parhaat, lahjakkaimmat, menestyneimmät ja sitoutuneimmat urheilijat, jotka ovat sinne hakeneet ja valintakokeiden perusteella valittu.
      Miksi sinun esimerkkisi oikeustieteen opiskelija ei käynyt palvelustaan ennen opintojen aloittamista? Tai ensimmäisen opiseluvuotensa jälkeen? Millä perusteella hän on sitä lykännyt useita vuosia, jotka hän on opiskellut? Siksikö ettei huvittanut vielä mennä? Urheilijalla ei välttämättä ole valinnanvaraa. Varmasti kaikki haluaisivat suorittaa palveluksen mahdollisimman nopeasti pois alta häiritsemästä uraa. Esimerkiksi Liigaan tulokassopimuksen saaneelle jääkiekkoilijalle ei ole kovin edullista viettää yhtä uransa tärkeimmistä ponnahduslaudoista ja käännekohdista, tulokaskauttaan, metsässä syöden pakkimuonaa ja puhdistaen asetta, päästen vain viikonloppuisin joukkuuensa mukaan. Vuosia oman kehityksensä eteen päivittäin raatanut urheilija joutuu vuoden kestävään kehitysloukkuun, jossa huonot harjoittelumahdollisuudet sekä olematon pelikokemus ja vastuu joukkueessa pitävät hänet mahdollisesti kokonaisen vuoden paikoillaan. Kaikki se työ, kaikki jäät, lenkit, puntit, testit, pelimatkat.. Kaiken sen merkitys vähenee valtavasti, jos samaa työtä ei jatketa.
      Vuoden jälkeen käy ilmi että seurajoukkue ei haluakaan jatkaa sopimusta ennen niin lupaavan nuoren kanssa, joka ei ole kehittynyt liigatason vaatimalla tavalla. Pelaaja siirtyy Mestikseen jos sopimus vuoden vanhoilla näytöillä irtoaa.
      Mahdollisesti Suomi olisi saanut huippu-urheilijan, ehkä jopa kansainvälisen tason huipun NHL:ään ja maajoukkueeseen, jonka pelaamisesti tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset olisivat voineet nauttia. Mutta eihän siitä olisi voinut nauttia, jos hän olisi päässyt armeijassa helpommalla, omaksuen vain sotilaan perustaidot sekä tiedustelun perusteet, vai?

      Tässä puhutaan niin pienestä määrästä varusmiehiä, joille "Mikko Koivu"-palvelus mahdollistetaan, että on aivan käsittämätöntä että tästä edes puhutaan. Eikö ole epäreilua että vuosittain syntyy muutama lapsi miljonääriperheisiin? Pitäisikö heidät siirtää vähävaraisempiin niin saadaan samat lähtökohdat? Lottovoittajienkin pitäisi joutua luopumaan ainakin puolista voitoista, onhan se nyt ihan hitsin epäreilua että se osuu jollekin muulle.

      Poista
    5. Niin palvelukseenhan ei tarvitse astua kesken opintojen. Aika karkeasti käännetty nurinniskoin koko kirjoituksen tarkoitus.

      Poista
    6. Tässähän muut vastasivat jo puolestani. Kiitos!

      Poista
  3. Tästä allekirjoittamaan - http://www.miesasia.fi/2015/05/tasa-arvoa-asevelvollisuuteen.html

    VastaaPoista
  4. Urheilija voidaan myös käsittää henkilönä joka tekee urheilulla itselleen rahaa eli ansiota. Eli tällöin hän ei minun käsityksen mukaan poikkea kenestäkään muusta ansiotyötätekevästä tai edes opiskelijasta, kun puhutaan pakollisesta varusmiespalveluksen suorittamisesta.

    Se, että opiskelija siirtää opintojaan varusmiespalveluksen vuoksi on hän yhtä lailla pois työmarkkinoilta, vaikka sen esimerkkisi kaltaisen 347 päivää. Ei heti, mutta hänen opiskelunsa ovat käytännössä seis kokonaisen vuoden. Tämä vuosi siirtää hänen valmistumistaan vuoden, mahdollista työtä vuoden. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

    Se, että huippu-urheilja on sen esimerkiksi valitseman 347 päivää varusmiespalveluksessa ei automaattisesti tarkoita, että hänen kuntonsa tippuu kuin lehmän häntä. Huippu-urheilijan siis kannattaa ottaa selvää ennen palvelukseen astumista, että minkälaiset "fasiliteetit" on varuskunnassa johon hänet määrätään ja muokata kunto-ohjelma sen mukaan. Problem?!??

    Se, että onko huippu-urheilijalle hyötyä varusmiespalveluksesta niin onko siitä meille muillekaan? En ole tarvinnut niitä tietoja ja taitoja yhtään mihinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että opiskelijalla tilanne on juuri tuo, poissa vuoden koulusta, poissa vuoden tymarkkinoilta. En kuitenkaan näe sitä verrannollisena, koska opiskelijalla on teoriassa ihan yhtä hyvät mahdollisuudet päästä töihin ja suoriutua hyvin opinnoissa, vaikka ne lykkääntyisivätkin vuodella. Menetys ei siis monellakaan ole mitään muuta kuin aikaa ja ehkä hermoja, mutta aikaa kyllä on. Lainaten erään aiemman vertausta liigapelaajan tulokaskaudesta, jos sen missaa niin ei ole välttämättä todellakaan samanlaista mahdollisuutta tulevaisuudessa, koska se yksi kausi voi olla se ratkaiseva ponnahduslauta, ja monella onkin. Huippu-urheilussa tilaisuuksia päästä eteenpäin ei ole jaossa läheskään niin paljoa kuin työelämässä / opiskelussa. Minun mielestäni.

      Poista
    2. Se, että huippu-urheilija voi lajista riippumatta käydä puntilla ja juosta lenkkiä, ei tarkoita sitä että pysyisi kunnossa, tai pystyisi kehittymään lajissaan. Jos esimerkiksi palloilulajien edustajat ovat vuoden pois lajitreeneistä, tai koskevat palloon vain viikonloppuisin, antaa aivan järkyttävästi tasotusta muille. Vaikka kunto pysyisi hyvänä, niin ei siinä pääse kehittymään lajitaidoissa!

      Poista
    3. Olet oikeassa, urheilija ei asemaltaan poikkea ollenkaan opiskelijasta tai kenestäkään muusta asepalvelusta suorittavasta ja ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Mutta ymmärtänet varmasti, mitä eroa on fyysisellä harjoittelulla ja kognitiivisella oppimisella. Urheilijan ura kun tosiaan loppuu 20< vuotta aikaisemmin, kuin keskivertotyöntekijän, on jokainen vuosi hänelle todella merkityksellinen. Enkä nyt vähättele vuoden merkitystä muissa ammateissa/opinnoissa. Erona tosin on se, miten lihaksiston kehitys, liikeradat, psykokineettinen havainnointi ynnä muut lajispesifiset oinaisuudet kärsivät olemalla vuoden ilman jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistä. Opiskelijalla on kuitenkin pidempi ura edessä, joten hänellä on tavallaan enemmän aikaa korvata menetetty aika, etenkin, jos hän suorittaa asepalveluksen ennen opintojensa aloittamista. Hän pystyy kuitenkin oppimaan samat asiat.

      Poista
  5. Kävin urheilukoulun 12kk, mielestäni tuo palvelusaika olisi hyvin mahdollista supistaa alle 3kk. 3vko teoriaopintoja 8h/pvä ja 4vko metsässä. Suurin osa varusmiespalveluksesta on odottelua ja turha siellä on ketään pitää tyhjän panttina. Varusmiespalveluksen voisi kaikille muuttaa tutkintomuotoiseksi. Siinä vaiheessa kun läpäiset kokeet ja testit niin pääset reserviin, ne joille ei mene opit jakeluun joutuu lusimaan täyden palvelusajan. Säästettäisiin aika pirusti kustannuksissa. T: I/09 Urhk. 1. Tiedk.

    VastaaPoista
  6. Muistetaan nyt kuitenkin se, että armeija ja reservi/siviilipalvelus on kansalaisvelvollisuus, huippu-urheilu työ siinä missä muutkin. Samalla tavalla jos urheilu on vielä harrastuksen tasolla.
    Olen lukenut näitä kommentteja ja ymmärrän pointin! Mutta en silti ymmärrä miksi esimerkiksi ihmistä joka on tehnyt kovasti töitä jokapäivä elantonsa eteen töissä, esimerkiksi varastolla, joutuisi olemaan armeijassa vuoden, ei hänkään pääse iltaisin ns. "Sorvin ääreen".
    Ymmärrän huippu-urheilun vaatimukset ja tiedän mitä homma on ( itse urheilukoulun käyneenä ex-jääkiekkoilijana, josta ei ammattilaista tullutkaan a-jun ja smtason jälkeen )
    Ainoa miinus normaalissa palveluksessa on että treeneihin ei ehkä pääse, mutta monessa paikassa myönnetään jo aika reippaasti harrastajille iltavapaita yms muita lomia harjoituksia yms varten.
    Vuosi pois elämästä teki sitten mitä vain, on aivan perseestä ja yhtä lailla siinä voi menettää, ei vain "huipulle" tähtäävä urheilija.
    Tiedän tapauksia missä nuoret ammattikoulusta valmistuneet ovat menettäneet työpaikkojaan kun ovat palvelleet vuoden.
    Kirjeesi on hyvä ja asiallinen, mutta puhut tasa-arvosta. Tasa-arvoa ei ole se että nuori joka käytännössä vain harrastaa jalkapalloa ja tähtää huipulle pääsee helpommalla sen takia että pitäisi iltaisin päästä palloa potkimaan. Jos teet sitä työksesi asia on eri, kuten Mikko Koivun tapauksessa. Tai vaikkapa putkimiehen, sähkömiehen tai puhelinnyyjän jolla on työpaikka.
    Harrastus ei ole syy jättää "velvollisuutta" väliin, tai sitten vaan lykkyhakemusta menemään, tai vaikkapa sivariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Olen samaa mieltä, armeija on kansalaisvelvollisuus, enkä ole sen asemaan sellaisena kyseenalaistamassakaan. Mutta kuinka piktään noin 20-vuotias on ehtinyt varastolla tehdä täyspäiväisesti töitä? Äärimmäistapauksessa 6 vuotta, joista kolme ensimmäistä eivät täyspäiväisiä voisi olla.

      Puhut "käytännössä vain harrastamisesta". Sillä ei pääse huipulle. Monen minun ikäiseni suhtautuminen lajiinsa ei ole vain harrastamista, vaikka emme saakaan huippuammatilaisen palkkaa. Kenenkään panosta omaan ammattiin, oli hän opiskelija, urheilija, työssäkäyvä, tai mikä tahansa, ei kuulu vähätellä. Tosin kyllä pelaan jalkapalloa "ammatikseni", mutta en tosiaan Mikko Koivun palkalla.

      Poista
  7. Arvoisa Carljohan Eriksson, Suomen lain mukaan SInun ei tarvitse käydä armeijaa, varsinkaan kun ei tunnu kiinnostavan. Kieltäydy palveluksesta ja potki palloa niin paljon huvittaa. Suomen puolustusvoimat eivät tarvitse siipeilijöitä, joiden ainoia intin käymisen motiivi on brassailla kaljailloissa kolmen päivän metsäkeikoilla. Pulostusvoimien määrärahat pitää jatkossa suunnata vain motivoituneiden maan puloustajien koulutukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Minä olen tänä vuonna palvelukseen astumassa, ja odotan kokemusta mielenkiinnolla. Asepalvelus kyllä kiinnostaa. En vain käsitä, miksi joltakulta (tässä tapauksessa urheilijoilta) otetaan jotain pois, jotta oltaisiin tasa-arvoisia. Kuka tästä hyötyy?

      Poista
  8. Mites sitten jonkun muun "alan" huippu tekijä? pitäisikö hänellekkin suoda tälläinen erityiskohtelu? hän voisi vaikka sillä ajalla minkä palveluksessaan viettää kehittää ratkaisin johonkin nyky yhteyskuntaan kohdistuvaan ongelmaan, sen sijaan että mädättää aivot narikassa, kun oma ajattelu on kielletty ja kaikki tehdään niinkuin on tehty viimeiset 50 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma, mutta ainakin mun mielestä se on asia käsiteltäväksi erikseen.

      Poista
    2. Omasta mielestä taas sopii täydellisesti tähän aiheeseen. ei nämä muiden alojen huiput ole rutisemassa sosiaalisessa mediassa siitä että heille ei suoda tälläistä kohtelua, mutta urheilijat jotka eivät sillä urheilulla tule mitä luultivimmin ratkaisemaan mitään yhteyskuntaa kohtaavaa ongelmaa elämässään luulevat olevansa niin tärkeitä että heille erikoiskohtelu on suotava.

      Poista
    3. Kiitos mielipiteestä. Minun mielestäni tarpeeksi pätevillä perusteluilla palvelusajasta pitäisi voida joustaa, oli urheilija tai ei. Sen sijaan vapautuksia nettiriippuvuudesta yms en oikein käsitä.

      Poista
    4. "Sen sijaan vapautuksia nettiriippuvuudesta yms en oikein käsitä."
      Eli ns oikealta urheilijalta on turha odottaa ymmärrystä siihen, että e-urheilun ammattilainen saisi helpotuksen.

      P.S. Etelä-Koreassa kaikki, myös urheilijat, käyvät armeijan ihan samalla tavalla kuin muutkin. Montaa muuta asevelvollisuutta ylläpitävää demokratiaa ei sitten olekaan.

      Poista
    5. Nettiriippuvuus ammatti?

      Poista
    6. E-urheilun ammattilainen ja nettiriippuvainen on ymmärtääkseni kaksi eri asiaa. E-urheilun ammattilaiselle sopisi varmasti se, jos iltavapailla saisi pääsyn koneelle, vaikka kasarmilla?

      Jos yrität sanoa, että miksi Etelä-Koreasta sitten tulee useita huippu-urheilijoita asepalveluksesta huolimatta, voit verrata Suomen ja Etelä-Korean asukaslukumääriä. Tämän lisäksi aasialaiset pelaajat tuovat eurooppalaisille seuroille huikeat tulot fanituotteiden myyntinä Aasiassa. Tätä samaa ilmiötä ei voi rakentaa suomalaisen ympärille.

      Poista
  9. Todellakin tuo erivapaus pitää poistaa tai vaihtoehtoisesti kaikilla pitää olla mahdollisuus "kevennettyyn" palvelukseen. Ajatellaan vaikka sellaista ryhmää kuin yrittäjät, intti ystävällisesti ohjeessa kirjoittaa:"Yrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen voi olla haastavaa palvelusaikana.", onhan se hienoa kun ei pysty yritystä viemään eteenpäin ja työntekijöitä voi olla useita ja heidän elannosta pitää huolehtia.
    Urheilijat vastaavat vain itsestään ja onneksi tulevaisuudessa kaikki ovat samalla viivalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka moni on perustanut yrityksen ennen kuin on 20-vuotias? Suhteellisen harva. Tämän lisäksi voi kysyä, onko järkeä perustaa yritys, ennen kuin on suorittanut asepalveluksen.

      Poista
    2. Kuinka monesta tulee Valioliiga tai NHL-pelaaja? Suhteellisen harvasta. Tämän lisäksi voi kysyä, onko järkeä jatkaa urheilu-uraa, jos ei ole Barcelonan tai Chelsean avauskokoonpanossa, ennen kuin on suorittanut asepalveluksen.

      Ongelma argumentoinnissasi on, että samat argumentit voi heittää molempiin suuntiin. Johtopäätös pitäisi kuitenkin olla, että asepalveluksessa tulisi ottaa enemmän huomioon juuri henkilöiden yksilölliset elämäntilanteet eikä rajata näitä joustoja vain juuri urheilijoihin. Koko mekkala tämän asian ympärillä on naurettavaa. Urheilukoulu on erinomainen tapa yhdistää huippu-urheilijan ura sekä asevelvollisuus ja sitä ei todellakaan tarvitse poistaa. Kertoo lähinnä siitä, että ehkä kyseisen instituution kohdalla tulisi tehdä hieman muita muutoksia.

      Poista
    3. Tämä. Vikahan ei ole suurestu haaveilevissa urheilijoissa tai perheellisissä varusmiehissä, vaan pikemminkin systeemissä, jossa yksilön tarpeita ei voida huomioida tarpeeksi.

      Poista
  10. Arvon Eriksson,

    Meillä on jokaisella oikeus mielipiteeseen, mutta oma mielipide on hyvä ilmaista selvästi. Täten tiedustelisin, mielelläni ennen kuin syyllistyn väärin syyttämään, että mikä olisi vaihtoehto mitä ehdotat?

    Ehdotatko että ammattiurheilijoiden ei tulisi käydä armeijaa? Ehdotatko että pakollisesta armeijasta luovutaan? Yleisesti ottaen ongelmaan on myös hyvä tarjota ratkaisu.

    Toivon suuresti että esimerkkisi ei johdu asenteestasi kaikkia "normaalia" työtä tekeviä kohtaan, vaan siitä että et ole koskaan ollut tilanteessa josta enemmistö itsensä löytää. Vetoat urakehitykseen, vetoat siihen että mikäli henkilö viettää vuoden poissa työpaikalta ei tällä ole vaikutusta, mutta mikäli pelaajaa ei nähdä vuoteen tämä vaikuttaa tämän mahdollisuuksiin. Voin sanoa suoraan, että kyseinen väite on täyttä potaskaa. Mikäli et asiasta kuitenkaan tiedä, voin valoittaa. Kovin moni meistä ei aijo tehdä samaa työtä loppu ikäänsä. Monella on työpaikoissa ns. urapolku jota pitkin on mahdollista nousta asemissa. Ja tässä on varmasti väliä, onko työntekijä vuoden poissa vai ei.

    Ja mikäli näin ei olisi, en silti välttämättä haluaisi käyttää esimerkkiäsi. Siitä nousee vääjäämättä kuva, jossa urheilijan on tärkeämpi päästä tienaamaan, kuin henkilön joka elää kädestä suuhun. Entä ne jotka ajautuvat armeijan aikana velkakierteeseen kun normaalit tulot jäätyvät. Tai että isä, joka oli omassa saaapumiserässäni, ei menettänyt vuotta lapsensa kanssa. Onko tämä vähempiarvoista kuin urheilijan aika?

    Odotan innolla että täsmennät ratkaisua ongelmaan, ja kenties tuot esille pidempään harkitun esimerkin.

    - LR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Layman,

      Kiitos viestistäsi. Olen yksinkertaisesti vanhan toimintamallin kannalla, joka on toiminut tähänkin asti. Nyt en ota kantaa siihen, keiden kaikkien kuuluisi saada etuuksia, jos urheilijatkin saavat. En kuitenkaan missään nimessä ole laajempia etuuksia vastaan, mielestäni urheilijoiden ei tarvitse olla yksinoikeudessa niiden suhteen.

      Ottaen huomioon, että et halua väärin syyttää, laitat yllättävän paljon sanoja suuhuni.

      Minulla ei ole minkäänlaista "asennetta" "normaalia" työtä tekeviä kohtaan, miksi niin väität?

      En missään vaiheessa sano, että vuoden poissaololla työpaikalta ei olisi vaikutusta. Esimerkissäni käytän opiskelijaa, joka lykkää opintojensa aloitusta vuodella. Luonnollisestikin vuoden poissaolotyöpaikalta voi vaikuttaa. Työnantaja on kuitenkin velvoitettu lain mukaan ottamaan työntekijä takaisin palveluksen jälkeen, jos hänellä on vakituinen työsuhde. Ymmärrän, että työpaikoilla on urapolut, joita voi edetä, aivan kuten seuroissa on pelaajaputket junioreista miesten edustusjoukkueeseen. 20-vuotiaana urheilijan on oltava periaatteessa poikkeuksetta miesten edustusjoukkueessa, eli ns. "huipulla" päästäkseen urheilujoukkoihin (nyt puhuttaessa joukkuelajeista). Kuinka moni 20-vuotias on päässyt omalla työpaikallaan jo niin pitkälle, että häneltä voi mennä huippuluokan ylennys tmv. sivu suun? En sano etteikö heitä olisi, kaikki kunnia heille.

      En myöskään missään vaiheessa puhu siitä, miten urheilijan "on tärkeämpää päästä tienaamaan". En missään vaiheessa tekstiä mainitse vuoden tauon rahallista merkitystä, yhtään kenellekään. Voin myös todeta, että Suomessa 20-vuotias urheilija elää aika pitkälti samalla menetelmällä, kädestä suuhun (jos asuu yksin tai kämppiksen kanssa).

      Minkälaiseen velkakierteeseen armeijan aikanau voi joutua? (nyt en oikeasti tiedä, armeija kun huolehtii asunnon vuokrasta, vedestä yms.)

      On turhaa lähteä vertailemaan ihmisten ajan arvoa, kun sitä ei voi tehdä. En missään vaiheessa sano urheilijan ajan olevan arvokkaampaa kuin muide, enkä sitä mieltä olekaan. Perheen aika on monen mielestä tärkeintä koko maailmassa, ja keitä me olemme sanomaan heidän olevan väärässä?

      En ole uudelleensuunnittelemassa Suomen puolustusvoimia, enkä sitä pyydäkään. Ainoa toiveeni on, että tähän mennessä käytössä ollut toimintamalli olisi edelleen toiminnassa.

      Poista
    2. "Nyt en ota kantaa siihen, keiden kaikkien kuuluisi saada etuuksia, jos urheilijatkin saavat."

      Olisi syyta ottaa, koska juuri tästä on kysymys ja tämä on koko asian ydin.

      Mikä etuoikeus urheilijalla on saada sellaisia etuuksia, joihin muilla ei ole oikeutta, ja vain siksi, että hän on urheilija? Unohdat täysin sen, että kysymyksessä on VELVOLLISUUS, nimittäin asevelvollisuus, joka koskee kaikkia täsmälleen samalla tavalla. Jo oli aikakin lopettaa tämä suosikkijärjestelmä ja tasa-arvoa loukkaavat etuudet.

      Poista
    3. Ymmärräthän sen että vuoden poissaolo tapahtuu myös opiskelijalla, joka pääsee työelämään vuoden myöhemmin? Isoin syy miksi ihmiset, minä mukaan lukien, olettavat että jonkinasteen asenne muita kohtaan löytyy, löytyy oleellisesta boldatusta tekstistä. Jossa muut eivät menetä mitään, paitsi urheilijat.

      Tässä kaksi lainausta, jotka antavat erillaisen kuvan.
      "En missään vaiheessa sano, että vuoden poissaololla työpaikalta ei olisi vaikutusta."

      "Lykkää opintojaan vuodella, menettämättä mitään. Reilua, eikö olekin?"

      Maalaa mielestäni aika selkeän kuvan, ja nuo ovat omia sanojasi. Ei niitä mitkä laitan suuhusi. Tehdäänkö toinen vertaileva testi?

      "En myöskään missään vaiheessa puhu siitä, miten urheilijan "on tärkeämpää päästä tienaamaan". En missään vaiheessa tekstiä mainitse vuoden tauon rahallista merkitystä, yhtään kenellekään."

      "Lykkää opintojaan vuodella, menettämättä mitään. Reilua, eikö olekin?"

      Ymmärrän että et suoraan puhu asiasta mutta ymmärtääkseni työssä käydään jotta siitä saadaan vapaa-ajan menetyksestä korvaus? Valitettavasti emme kaikki pääse tekemään sitä mitä haluamme, mikä kieltämättä saattaa osittain ajaa kritiikkiä niitä kohtaan jotka pääsevät. Kenties tulevaisuudessa.

      Mitä tulee velkaan, suosittelen lämpimästi tutustumaan henkilöiden avautumisiin aamukammassa & vastaavissa vertaisverkoissa, tai esimerkiksi sosiaalikuraattorien haastatteluihin joissa nuoret korvaavat tulot joihin ovat tottuneet pikavipeillä. Onko tämä sitten kuinka yleinen ongelma, vai vääristävätkö muutamat ongelmatapaukset koko kuvaa, en osaa sanoa.

      Mutta olemme jostain samaa mieltä. Nimittäin siitä että ihmisten ajan arvoa ei pitäisi voida verrata. Ja kuten sanot ei urheilijan aika ole sen tärkeämpää kuin muiden, kuten itsekkin sanot. Ja ainoa asia mitä itse ajan on se, että valtio kohtelisi sinua ja minua samalla tavalla.

      Ei kuulosta kovin pahalta, vai?

      Poista
    4. Palataas takasin, "lyhyehkön" poissaolon jälkeen :)

      Voi olla, että kärjistin asian, ilmaisten itseäni väärin. Minulle siitä miinus.

      Arvaa kuka muuten lykkää opintojaan vuodella asepalveluksen takia? Kyllä, minä. Joukkuelaiseni taas joutuu lykkäämään asepalvelusta opintojen takia. En kuitenkaan menetä potentiaaliani oppia tai lukea. Sen sijaan vuoden poissaolo jalkapallokentiltä tässä vaiheessa olisi todellinen kuolemanisku jalkapallouralleni.

      Ensimmäisessä lainauksessasi puhun työpaikasta ja opiskelusta, ja ne voi kyllä molemmat käsittää työnä, jos niin haluaa, mutta se ei ollut minun lähtökohtani. Minun työpaikkani on jalkapallokentällä ja opiskelen koulussa, en työskentele siellä. Kouluni ei maksa minulle opiskelusta.

      En tiedä sinusta, mutta minä en näe työtä pakollisena tehtävänä, jota tehdään, jotta vapaa-ajan menettämisestä saataisiin korvaus. Minä haluan ennemminkin nähdä asian niin, että haluan olla jossain asiassa mistä pidän niin hyvä, kunnes minulle maksetaan siitä. :) Ainahan kilpailuyhteiskunnassa voi sattua epämieluisia tapahtumia, kuten yt-neuvottelut, konkurssit ynnä vastaavat, mutta se on, tavallaan valitettavasti "vahvan laki". Nykymaailmassa kaikki on kilpailutettua, eikä epäonnistumisille ole paljoa sijaa, jos ollenkaan. En myöskään näe, että tilanne tulisi muuttumaan vastaisuudessa, mutta se on taas ihan toinen keskustelu.

      Ok, pitänee vilkaista läpi mainitsemasi Aamukampa yms!

      Kyllä, haluan että valtio kohtelee meitä kumpaakin oikeudenmukaisesti. En kuitenkaan halua, että valtio antaa meille kummallekin 5kpl nappulaa X ja 5 kpl nappulaa Y, jos minä hyödyn ainoastaan X:stä ja sinä ainoastaan Y:stä. Ymmärrätkö? :)

      Poista
  11. "Nämä" huippu-urhilijat olisivat voineet mennä armeijaan vapaaehtoisina 17 vuoden iässä. Turhaa narinaa joltain SM-tason futaajalta, josta ei varmaan koskaan tule todellista huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos positiivisesta kommentistasi. Tosiaanko suosittelet, että nuoret menevät B-juniori-ikäisinä armeijaan? Sen ikäiset pojat ovat fyysisesti täysin raakileita, jonka lisäksi heitä ei urheilujoukkuihin edes oltaisi otettu, siitä olisivat sisäänpääsykriteerit pitäneet huolen.

      Poista
    2. Silloinhan niillä olisikin aikaa normaaliin asepalvelukseen. Urheilujoukot pitäisi lopettaa kokonaan.

      Poista
    3. Itse ainakin kävin koulua silloin.

      Poista
    4. Ratkaiseeko se mielestäsi kaikki ongelmat, että aikaistetaan asepalvelukseen astumista? Muuttaako se sen tosiasian, että urheilija menettää tärkeän vuoden harjoittelustaan ja kehittymisestään? Vastaus: EI.

      Poista
  12. "Turhaa narinaa joltain SM-tason futaajalta, josta ei varmaan koskaan tule todellista huippua. "
    Ei varmaan tulekaan, jos joutuu loukkaantumisen, opiskelun tai esim. armeijan takia menettämään ensiarvoisen tärkeää kehitysvaihetta urheilussa,
    Pointti on se, että 18-20 vuoden iässä on todellinen etsikkoaika kehittyä urheilussa. Esim. jalkapallossahan on jo "ikäloppu" kun kolmekypää kilahtaa täyteen. Näin ei onneksi ole monella muulla ajalla, väitellä esim. voi vielä ikäihmisenäkin, mutta ei pelata jalkapalloa edes sillä "SM-tasolla".
    Joukkueurheilussa , jossa tässä kyse, oppii lisäksi paljon avuja, joita armeijassa tarkoitus opettaa: yhteistyökkykyä, suunnitelmassa pysymistä, kurinalaisuutta, fyysisestä suorituskyvystä puhumattakaan.
    Tärkeä asia, hyvä kirjoitus. Onko tässä niin että kuuluisa "kateus vie kalatkin vedestä" naamioidaan tasa-arvon kaapuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se kehitysvaihe on vähemmän tärkeä vaikkapa viulistilla, jolla ei ole mahdollisuutta tällaiseen erityiskohteluun?

      Poista
  13. vitut 6-12kk armeijassa urheilialla näy missää jos oikeasti haluaa menestyä jossain lajissa. Se on itsestä kiinni antaako sen vaikuttaa vai ei. Oma armeijakaveri pelas jossai a-junnuissa sillo kiekkoa ja nyt liigassa ja oltii 9kk intissä. Kaikilla armeijja keskeyttää jotain mut ei se niin kauaa kestä että ei pärjäisi enää siinä asiassa minkä armeija keskeytti .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti pystyy itsensä jollekin tasolle vääntämään vuoden palveluksen jälkeen, mutta Suomen kentät rajaavat useilta nuorilta ison osan tavoitteista pois.

      Poista
  14. Onko se tasa-arvoa, että minun urani ja siihen tuleva armeijan pituinen tauko, on jotenkin vähäpätöisempi kuin arvoisan "huippu-urheilija"-Erikssonin? Ei ole. Onko se myöskään oikeudenmukaista? Ei ole. Kiinnostiko ketään se, että minulla oli yritys ja olisi pitänyt olla työmatkoilla markkinoimassa sitä sen sijaan, että olin armeijassa? Ei kiinnostanut. Saisko erityisvapauksia kaikkia koskevasta maanpuolustuksesta? En saanut. Menetinkö mahdollisesti jotain sopimuksia tai rahaa sen takia? Todennäköisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti ole, mutta sinun urasi tuskin kaatuu siihen, että vietät vuoden armeijassa.

      Poista
    2. Kuten sanoin, menetin todennäköisesti todella paljon siinä, että olin armeijassa enkä ulkomailla takomassa kultaa yritykseni kanssa. Ketään ei silloin kiinnostanut asiani. Eli voisi hyvinkin sanoa, että urani tyssäsi siihen armeijaan. Ainakin siltä osin. Sijoittajat eivät odottele.

      Poista
    3. Missä vaiheessa sanoin olevani huippu-urheilija? En sanonut. Sanoinko, että urasi olisi vähäpätöisempi kuin minun? En sanonut.

      Mutta nyt yhtään arvostelematta ja ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia, haluaisin ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyä, miksi halusit perustaa yrityksen jo ennen asepalvelun suorittamista?

      Poista
    4. Miksi sinä aloitit urheilemisen ennen asepalveluksen suorittamista? Ihan yhtä tyhmä kysymys kuin sinunkin kysymyksesi yrityksen aloittamisesta.

      Poista
    5. Jos huippu-urheilujaksi mielii niin laji on aloitettava ennen kuin täyttää 5 vuotta. Jos yrityksen mielii perustaa, sen voit tehdä omiin nimiisi vasta 18-vuotiaana. Tässä vissi ero sinulle

      Poista
    6. Tässä joku selittikin mikä ero on urheiluharrastuksen (sitä se on alle 10-vuotiaille) aloittamisella ja yrityksen perustamisella. Kummassakin ura huipulle on mahdollinen, mutta yrittäjän on ajoitettava yrityksen perustus taitavasti, jos nuorena sen haluaa perustaa, kun taas urheilijan on pakko aloittaa nuorena.

      Poista
    7. Yrityksen perustaminen on useimmiten erittäin sidoksissa aikaan. Mikäli lykkäät yrityksen perustamista nyt, todennäköisesti joku toinen on ehtinyt markkinoille sinä aikana, kun sinä olet ollut kaivamassa kuoppaa metsässä vuoden. Täten yrittäjyys ei eroa mitenkään urheilusta.

      Vuoden riistäminen parhaimmassa iässä olevilta miehiltä sen sijaan on täyttä idiotismia yhteiskunnan kannalta ja tällä Suomi tuskin nousee lamasta. Hienoa, että huippu-urheilijatkin vihdoin ymmärtävät tämän ongelman.

      Poista
  15. Olisiko tässä niin, että kyse olisi suuremmasta kuvasta kuin juuri blogin kirjoittajan omasta tilanteesta? Olisiko aivan mahdotonta uudistaa armeijaa niin, että asepalvelus räätälöitäisiin enemmän yksilön tilanteen mukaan? Tätähän urheilukoulu on juuri edustanut.
    Onko ratkaisu urheilijoiden tilanteen (ja tässä siis huipulle tähtäävien urheilijoiden) tilanteen huonontaminen, vai voisiko armeijaa uudistaa?? Olisiko tällainen "räätälöinti" siis tasa-arvon vastaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olet käsittänyt sen, mitä ajoin takaa! Vaikkakin tilanne koskee minuakin, en puhu pelkästään omasta puolestani.

      Poista
  16. Huippu-urheilijoilta pitäisi ehdottomasti poistaa pakko käydä peruskoulu, koska se voi haitata urakehitysta ja pahimmassa tapauksessa tuhota koko uran. Myös esimerkiksi veroista ja kaikesta pitäis saada vapautukset, koska se voi haitata uraa eli aiheuttaa liikaa ajateltavaa. Kaikille huippu-urheilijoilla pitäis myös valtion puolesta kustantaa taksimatkat joka paikkaan, ettei vain pääse tapahtumaan tapaturmia ja siten loukkaantumisia. Ne voi pahimmassa tapauksessa tuhota uran.

    VastaaPoista
  17. Urheilukoulun käyneenä ja nähneenä voisin ehdottaa että nämä "huippu-urheilijajalkapalloilijat" voitaisiin vapauttaa palveluksesta toimivamman puolustuksen nimissä. Jatkuvaa narinaa joka asiasta ja ryhditöntä vetelehtimistä. Ristiriitaista että itkevät nyt tasa-arvon takia kun ainoastaan sillä varjolla ovat sinne päässeetkin. Lajista kun lajista nääs pitää olla mahdollisuudet mutta urheilijoina ei veikkausliiga pojista ja esim. Hiihdon huipuista voi puhua samana päivänäkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, yllättävää että nämä joukkuepelaajat kuulostavatkin eniten olevan paniikissa muutoksesta. Kuvioissa pyörineenä ei ole voinut muuta kuin todeta että harva näistä lätkäosseista ja pallonpotkijoista kykenee suorittamaan kunnialla vähäisiä tehtäviä

      Poista
    2. Vertaat tällä hetkellä "veikkausliiga-poikia" hiihdon huippuihin. Puhut siis tyyliin Sami Jauhojärvestä? Pystyykö hän askeltamaan yhtä nopeasti ja koordinoidusti kuin Roman Eremenko? Onko hänen kehonhallintansa suunnanmuutoksissa yhtä tasapainoista ja hallittua? Aivan, hiihdossa ei näitä ominaisuuksia tarvita. Urheilun pelkistäminen kestävyyteen on melko laimea argumentti.

      Poista
    3. Nuo kuulosti lähinnä tanssijan ominaisuuksilta.
      Sellasia filmaajia ne potkupalloilijat kyllä ovatkin...

      Poista
    4. Jos arvoisalle anonyymille ei ole henkilö tuttu, voitanee tälle kertoa Roman Eremenkon olevan henkilö, joka on rakentanut uraansa pitkäjänteisesti ja erittäin älykkäästi, ottaen aina järkevän seuraavan askeleen. Näin tehtyään, on herra Eremenko tänä päivänä tehnyt jo rahat, joilla eläisi loppuelämänsä.

      Olkoonkin, että kyseessä on urheilija, ja vielä nimenomaan jalkapalloilija, on hän tehnyt valintoja uransa edistämiseksi, omalla tavallaan saanut ylennyksiä urallaan. Jotta hän on tähän tilanteeseen päätynyt, tilanteeseen, jossa moni maailman suurimmista seuroista on kiinnostunut värväämään tämän huippuosaajan palkoillisekseen, on hän joutunut tekemään suunnattomat määrät työtä sen eteen.

      Ammattiurheilu on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ja olisikin mielenkiintoista nähdä herrat Jauhojärvi ja Eremenko tekemässä erilaisia testejä, joita sitten jälkikäteen vertailtaisiin.

      Jalkapalloilijoista vielä sen verran, että blogin ylläpitäjä on kenties ammattimaisin nuori jalkapalloilija Suomessa. Kyllä, hän rakentaa uraa urheilijana, mutta kuten todettua, ammatti sekin on, siinä vain vaaditaan erilaisia kykyjä kuin monessa muussa ammatissa.

      Poista
    5. Jos arvoisalle anonyymille ei ole henkilö tuttu, voitanee tälle kertoa Roman Eremenkon olevan henkilö, joka on rakentanut uraansa pitkäjänteisesti ja erittäin älykkäästi, ottaen aina järkevän seuraavan askeleen. Näin tehtyään, on herra Eremenko tänä päivänä tehnyt jo rahat, joilla eläisi loppuelämänsä.

      Olkoonkin, että kyseessä on urheilija, ja vielä nimenomaan jalkapalloilija, on hän tehnyt valintoja uransa edistämiseksi, omalla tavallaan saanut ylennyksiä urallaan. Jotta hän on tähän tilanteeseen päätynyt, tilanteeseen, jossa moni maailman suurimmista seuroista on kiinnostunut värväämään tämän huippuosaajan palkoillisekseen, on hän joutunut tekemään suunnattomat määrät työtä sen eteen.

      Ammattiurheilu on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ja olisikin mielenkiintoista nähdä herrat Jauhojärvi ja Eremenko tekemässä erilaisia testejä, joita sitten jälkikäteen vertailtaisiin.

      Jalkapalloilijoista vielä sen verran, että blogin ylläpitäjä on kenties ammattimaisin nuori jalkapalloilija Suomessa. Kyllä, hän rakentaa uraa urheilijana, mutta kuten todettua, ammatti sekin on, siinä vain vaaditaan erilaisia kykyjä kuin monessa muussa ammatissa.

      Poista
    6. Ammattimaisuuden ylistämisestä huolimatta asennevammasta ei päästä eroon. Eikö arvon jalkapallopiireille itselleen ole tullut mieleen luoda jonkinlaista systeemiä ja auttaisi pelaajia selviämään velvollisuuksistaan? Jos kyse on siitä pääseekö palloon koskemaan nii palkatkaa paatelainen santiksen takapihalle vetämään treenejä ja potkikaa keskenänne. Toisaalta palaamme tässä lopulta pohjimmaiseen kysymykseen tarvitseeko pv:n edistää kaupallista viihdettä kansalaisille. Joukkueiden toimintaahan sanelee lopulta raha, raha ja vielä kerran raha. Kukaan ei pelaa jos ei saa rahaa. Liigoissa työskentelee siis viihdetyöntekijöitä. Miksi siis tämän alan työntekijä saisi vapautuksia? Yksilöurheilijan ura on lähinnä omasta tahdosta kiinni, eikä yhdessä vuodessa ehdi tapahtua heille mitään peruuttamatonta. Menestyksemme yleisurheilun saralla ei siis muutoksesta tule kärsimään. Toki suren menetyksiämme kansainvälisellä tasolla jalkapallon puolella. Ei ehkä enää edes niitä kahta kolmea peliä huuhkajille. Suokaa anteeksi tämä suolainen suhtautuminen teihin pallon potkijoihin, mutta se johtuu ainoastaan turhan suurista kuvitelmista itsestänne sekä neitimäisestä käytöksestä palveluksen aikana (tosin meidän neiditkin olivat reippaampia). Toiset tekevät teidät treenejä sunnuntaisin palauttavana eivätkä silti tee itsestään numeroa.

      Poista
    7. Mistä asennevammasta on nyt puhe?

      En ole puhunut suhtautumisestani mihinkään muuhun ammattiin alentavast tai vähätellen, käytin tekstin esimerkissänikin opiskelijaa, joka ei ole vielä aloittanut opintoja, kun itse puhut "meidän neitimäisestä käytöksestä" ja "liian suurista kuvitelmista".

      En tiedä onko palloliitto suunnitellut minkäänlaista "pelaajapolkua" yhdessä puolustusvoimien kanssa. Ymmärrät varmaankin, että kyse ei ole pelkästään "palloon koskemisesta".

      Poista
  18. Jehovan todistajien ei tarvitse mennä armeijaan. Pitäisiköhän tästä tehdä ilmoitus Sakslinille, tälle tasa-arvon jumalolennolle?

    Urheilijat menevät kiltisti armeijaan ja ovat aina menneet. Heillä on valikoitunut porukka jo kovakuntoista jengiä, jonka ei tarvi sauvakävellä palveluksen alussa kun kunto ei riitä juoksemiseen. Tunnen henkilökohtaisesti monta urheilijaa, joiden ura olisi tuhoutunut palveluksesta normaalijoukoissa. On pyöristyttävää, että kansallista ylpeyttä ja maanpuolustustahtoa nostattavat isänmaalliset urheilijat laitetaan TASA-ARVON nimissä pois urheilukehistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jehovien vapautus on myös huutava vääryys.
      Ne taitaisivat kaikki vaan mennä totaalikieltäytyjinä vankilaan, mutta sinne kyllä kuuluisivatkin.

      Poista
  19. Jokainen mies voi halutessaan näitä erityisoikeuksia armeijassa ryhtyä urheilijaksi. BOOM! TASA-ARVOA!

    VastaaPoista
  20. Minkä takia urheilijat pitäisi päästää helpommalla intissä? On myös niitä nuoria miehiä/naisia jotka on jo työelämässä ja silti joutuvat käymään intin, naiset toki vapaaehtoisesti. Eli varsinkin miehet kärsivät tästä ajasta melkoiset rahalliset tappiot palkan muodossa, joten on reilua antaa toisen harjoittaa ammattiaan intin aikana ja toisen ei? Niin vain esim. Litmanen kävi mukisematta armeijan ja myöhemmin sitten nostettiinkin UCL pyttyä. Ja ei esim. Etelä-Koreassa pakollinen armeija ole ongelma urheilijoille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enhän minä muuta tässä pyydäkään, kuin että Litmasen aikaisella toimintamallilla edelleen jatkettaisiin.

      Poista
  21. Ihmisillä on yleisesti selvästi erittäin huono käsitys siitä, mitä on olla urheilija ja mitä kaikkea urheilijan elämään kuuluu. En ole jalkapalloilija, mutta tiedän, että jalkapalloilijoidenkin harjoittelu koostuu niin paljon muustakin kuin "sen pallon potkimisesta". Esimerkkinä hyvä keskivartalonhallinta on jalkapalloilijalle yhtä lailla tärkeää, mitä se on tanssijalle, vaikka joku tälle taisikin jo vetää huutonaurut.

    VastaaPoista
  22. Minua häiritsee näissä keskusteluissa oletus siitä että suomalaiset juniorilupaukset ovat uhranneet koko elämänsä tulevan urheilu-uran eteen, joka sitten yhtäkkiä 19-vuotiaana katkeaa armeijan myötä. Jos on varaa juniorina pelleillä harjoituksissa, on varaa olla treenamatta omalla ajalla 100%:sti tekosyihin vedoten ja on varaa juosta olutpullot kädessä yömyöhään peliä edeltävinä iltoina, niin ei armeijaa ole syyttäminen siitä että Saksan juniorimylly tuottaa muutaman paremman ja fyysisesti valmiimman pelaajan Bundesliigaan. Litmanen teki itsestään Litmasen omalla harjoittelulla ei harjoittelusta puhumalla.

    Blogin kirjoittajan harjoittelutottumuksista minulla ei ole tietoa vaan kommenttini perustuu muihin lahjakkaisiin palloilijoihin, joiden urasta ei tullut sitä mitä Helsinki Cupin perusteella oli syytä odottaa ;)

    VastaaPoista
  23. Sotketaan soppaa vielä vähän.

    Oletko ottanut huomioon, että on myös monia muita ammatteja joissa jonkintyyppisen harjoittelun merkitys on todella suuri? Puhutaan esimerkiksi lahjakkaista muusikoista. Siinä missä jalkapalloilijan tulee potkia palloa pitääkseen taitoaan yllä, myös esimerkiksi pianistin pitää harjoitella jatkuvasti jotta soittotaito ja sorminäppäryys ei katoa. Moniko varusmies on oikeutettu raahaamaan oman pianon, sellon tai muun (suuremman) soittimen mukanaan armeijaan?

    Ymmärrän pointin, mutta argumentointi ontuu valitettavan monessa kohdassa. Huippu-urheilijalla ei mielestäni tulisi olla sen suurempia kansalaisoikeuksia kuin vaikkapa mainitsemillani muusikoillakaan vain siksi, että he valitsivat esimerkiksi pallon viulun sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja kiitos kommentista. Ymmärrän mielipiteesi, ja ymmärrän että esimerkiksi juuri mainitsemallasi muusikolla on myös jatkuva tarve harjoitteluun kehittyvässä iässä. En painotakaan urheilijoille yksinoikeutta erioikeuksiin. Olen niin sanotusti nostanut urheilijat jalustalle tässä, sillä tämä päätös koskee yksinomaan urheilijoita. Heiltähän tässä viedään jotain pois, kun taas kukaan ei hyödy tästä mitenkään.

      Olen kyllä tietoinen, etteivät urheilijat ole ainoita, jotka varusmiespalvelusta "kärsivät". Monille muillekin olisi tärkeää voida kehittää ammattitaitoaan uransa vuoksi sen vuoden aikana, jonka viettävät armeijassa. Kyse on enemmänkin siitä, kenen konkreettista kehitystä asepalvelus taannuttaa, kuten juuri urheilijoiden ja muusikoiden.

      Suomesta ei tule missään nimessä liikaa huippu-urheilijoita (tai huippumuusikoitakaan), eikä tämä päätös ainakaan edesauta asiaa.

      Poista
  24. Kerrohan mielipiteesi siihen, että miksi juuri armeijan aikaan keskittyminen urheiluun pitäisi yhtäkkiä olla 100%:sta, kun ennen sitä keskittyminen on ollut erinäisistä nuoruuteen kuuluvista syistä 70%:sta? Miksi ikävuosina 9-18 on varaa viettää omia treenejä kentällä makoillen ja huulta heittäen, ja sitten vielä mennä väsyttämään itsensä uimastadionille ennen joukkueen treenejä, mutta juuri sen 6kk aikana joka armeijassa ollaan onkin kaikki joukkueharjoituksia häiritsevä toiminta niin kriittistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanokaan, että keskittymisen pitäisi yhtäkkiä olla 100%, vaan puhun heidän puolesta, joiden panostus lajiin on ollut 100% nuoresta iästä saakka.

      Vastaan seuraavaan kysymykseen esimerkillä omalta uraltanii. Siirryin HJK:n ikäkausijoukkueeseen, "edareihin", 12-vuotiaana. Joukkueessa oli useita huippulupaavia pelaajia, joilla oli potentiaalia vaikka mihin. Osa pelaajista käytti aikaa juuri mainitsemaasi kentällä makoiluun ja stadikalla loikoluun ennen treenejä. Osa käytti aikansa eri tavalla. Joukkueen runko pysyi jokseenkin samana aina B-junioreihin saakka.

      Tästä ryhmästä pelaajia neljä kuuluu tämän hetkisen U21-maajoukkueen rinkiin. Yksikään stadikallamakoilija ei siihen rinkiin kuulu.

      Poista
  25. Mielenkiintoinen aihe joten heitetään omakin lusikka tähän soppaan. Samaa mieltä olen siitä, että koko järjestelmä pitäisi uudistaa niin, että muutkin kuin urheilijat pääsisivät hyötymään velvollisuuksiin liityvistä helpotuksista.

    Suurin haloo aiheesta on tainnut syntyä kun eritasoiset tulevat, nykyiset ja entiset (huippu)-urheilijat ovat kovaan ääneen alkaneet puolustelemaan miten urheilijoille 6-12kk palvelus on paljon haitallisempaa kuin muille, vähättelemällä sen vaikutuksia muilla aloilla. Kuten sinäkin kirjoituksessasi teet toteamalla että sillä ei ole opiskelijalle mitään vaikutusta. "Miksei urheilija voisi pelata vain 6-12kk pidempään?"

    Todettakoon vielä, että armeijalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suomesta huippu-urheilijoita tulee niin vähän kuin nyt. Jos aikaa ja mahdollisuus joskus tulee, kannattaa käydä katsomassa miten "huonommissa oloissa asuvat" treenaavat... Siellä ei päivään mahdu oikeastaan muuta kuin treeni, ruoka ja nukkuminen ja lepokin jätetään yleensä välistä kun halu päästä huipulle on niin kova.

    Kommenteissa olet muutamaan otteeseen kysellyt miksi perustaa yritys ennen inttiä, niin laitetaan loppuun vielä esimerkki nuoresta yrittäjästä, tietämättä sen enempää onko hänellä armeija käytynä vai ei, mutta uskoisin kuitenkin, että vaikutus olisi "6-12kk poissaololla" olisi yhteiskunnan kannalta huomattavasti suurempi verrattuna tuleviin "huippu-urheilijoihin".

    DealDash - perustettu vuonna 2009, perustajan ollessa 16v. Liikevaihto vuonna 2014 +40milj. €.
    http://yritys.taloussanomat.fi/y/dealdash-oyj/helsinki/2290026-1/
    http://en.wikipedia.org/wiki/DealDash

    VastaaPoista