22.05.2015 julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa ”Puolustusvoimat poistaa urheilijoiden erioikeuksia” käsitellään urheilijoiden asettamista samalle viivalle muiden varusmiehien kanssa, tasa-arvon nimissä. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on mitä ilmeisemmin kokenut nykyisen toimintamallin syrjivänä ja urheilijoita suosivana, mutta ei taida ymmärtää, mitä hän nyt vie nuorilta, lupaavilta urheilijoilta tällä päätöksellä. Pahimmassa tapauksessa tämä päätös tuhoaa nuoren urheilijan uran. Tämäkö on tasa-arvoa?
Hyvä Maija Sakslin, minusta tuntuu, että sinulla on nyt
mennyt tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus pahemman kerran sekaisin. Kumpi on
sinulle tärkeämpää? Emme voi sokeasti käyttää sanaa tasa-arvo perustellessamme
toimiamme, sillä tasa-arvo ei takaa oikeudenmukaisuutta. Tasa-arvoisilla
toimilla voimme asettaa ihmisiä epäoikeudenmukaiseen asemaan, josta koituu
enemmän haittaa kuin hyötyä. Toki tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus kulkevat
ajoittain käsi kädessä. Sukupuolineutraali avioliittolaki edustaa sekä tasa-arvoa,
että oikeudenmukaisuutta. Oikeus peruskoulutukseen ja jatko-opintoihin edustaa
myös kumpaakin. Lähtökohtana haluamme jokaisen päätöksemme olevan sekä
tasa-arvoinen että oikeudenmukainen, mutta aina emme voi toimia niin. Olisi
tasa-arvoista, jos jokainen työssäkäyvä saisi samaa palkkaa, mutta olisiko tämä
oikeudenmukaista? Tällöin emme ottaisi huomioon työtehtäviä, työaikaa ynnä
muita vaikuttavia kriteerejä. Olisi tasa-arvoista, että kaikkien asuntojen
vuokrat olisivat yhtä suuret, mutta silloin emme ottaisi huomioon asuinalueiden
eroja, asunnon suuruutta, sijaintia, ikää ja niin edelleen. Ymmärtänet, mitä
ajan takaa. Myös erilaisilla ihmisillä on erilaisia tarpeita saavuttaakseen
tavoitteensa, unelmansa. Asettamalla kansainväliselle huipulle tähtäävät
urheilijat tasa-arvoiseen asemaan muiden varusmiesten kanssa, vaikeutamme
heidän polkuaan kohti heidän unelmiaan. Toimimme epäoikeudenmukaisesti.
Olisiko Mikko Koivun pitänyt jättää kausi NHL:ssä väliin pidemmän asepalveluksen takia? |
Konkretisoidaan asia esimerkillä. Kaksi samanikäistä, nuorta
miestä, ovat astumassa palvelukseen. Toinen pelaa jalkapalloa ammatikseen,
toinen taas on päässyt sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Molemmille
asetetaan 347 päivän palvelusaika. Jalkapalloilijalta jää väliin
peruskuntokausi, jolloin joukkuetta ja urheilijan kuntopohja rakennetaan. Hän
joutuu jättämään useita harjoituksia ja otteluita väliin asepalveluksen takia.
Pahimmassa tapauksessa valmentaja ei näe häntä tarpeeksi, eikä näin ollen
peluuta häntä otteluissa kaudellakaan. Asepalveluksen loputtua hän on vuoden
vanhempi, eli on menettänyt huikean tärkeän vuoden kehittymisensä kannalta, ja
on ehkäpä samassa tilanteessa kuin palvelukseen astuessaan. Miten tämä voidaan
kokea hyvänä asiana urheilijalle? Entä mitä oikeustieteellisen opiskelija
tekee? Lykkää opintojaan vuodella, menettämättä mitään. Reilua, eikö olekin?
Puolustusvoimilla on tunnetusti ollut tiukkaa rahan kanssa.
Tämä on ollut yleisesti tiedossa jo pidemmän aikaa. On puhuttu monien
joukko-osastojen lakkauttamisesta säästämissyistä. Nyt haluamme väkisin pitää
nuoria miehiä pidemmän aikaa palveluksessa, jotka tietävät, etteivät he halua
uraa puolustusvoimissa. Lisäämme siis kuluja, jotka eivät ole kenenkään
mieleen, tasa-arvon nimissä. Emme voi toimia kaiken logiikan ja järjen
vastaisesti, vain koska haluamme väkisin tavoitella tasa-arvoa, joka ei edes
toimi oikeudenmukaisesti!
Tasa-arvo edustaa samanlaisuutta, tarjoamalla kaikille saman
asian, samat asetelmat, mutta tasa-arvo toimii ainoastaan jos kaikki lähtevät
samoista lähtökohdista, samoilla taustoilla, tavoitteilla ja samoilla poluilla
kohti unelmiaan.
Oikeudenmukaisuus sen sijaan ajaa reiluutta ja oikeutta.
Oikeudenmukaisuudessa on kyse samojen mahdollisuuksien tarjoamisesta kaikille
tasapuolisesti. Joskus eroavaisuutemme, kuten ammattimme ja tavoitteemme,
luovat eriäväisyyksiä tarpeisiimme. Tämä voi tarkoittaa erilaisia asetelmia eri
ihmisille. Meidän pitää pystyä ensin takaamaan oikeudenmukaisuus kaikille,
ennen kuin voimme nauttia tasa-arvosta.
Ei sinuakaan, Maija Sakslin, varmasti haitannut, jos joku
valmistui sinua nopeammin oikeustieteen lisensiaatiksi.
-CE