perjantai 23. tammikuuta 2015

Itärajan toisella puolen

Yhdeksäs päivä Venäjällä, eikä minkäänlaista kotoista oloa vieläkään. Toisaalta, tuskin tuleekaan. Ilmastoltaan luminen ja suhteellisen kylmä Pietari ei ole eronnut sen kummemmin kotimaasta, mutta kaikki muu onkin, useimmiten vähemmän positiivisesti. Paitsi hintataso. Jes.

Ajattelin lähinnä ajankuluksi tässä näpytellä taas vähän tekstiä, ettei tule liian pitkää taukoa julkaisujen välillä.

Päivien madellessa eteenpäin, on hotellihuone sekä meidän kerroksen aula (koska siinä nyt sattuu olemaan toimivampi nettiyhteys) tullut harvinaisen tutuksi. Tutuiksi ovat tulleet myös mm. öljyinen pasta, kuiva ja mauton kana, omituinen liha, erittäin oudolta maistuva pastakastike sekä epäilyttävän näköiset kalapalat. Ennen ensimmäistä aikaista otteluamme saimme myös tutustua käsitteeseen "second breakfast". Ottelu oli klo 12, joten suuntasimme niin sanotulle lounaalle jo 10 aikoihin, mutta yllätykseksemme tarjolla olikin edelleen sama aamiainen, toiveistamme huolimatta. Söimme siis uudelleen ravitsevan aamupalan, joka koostuu nuggeteista, paistetuista perunoista, makkaroista, munakokkelista, kananmunista ynnä muusta kivasta pikku naposteltavasta...




Eilen kävimme pienellä turistiajelulla ympäri kaupunkia. Historiallisten rakennusten ohi ajaessa ja harvinaisen viihdyttävää opasta kuunnellessa ajatukset karkailivat miettimään Neuvostoliiton aikoja, maan historiaaa ja nykytilannetta. Demokratian tilannetta, propagandaa, asukkaisen oloja jne. Kuinkakohan paljon paikalliset todella tietävät omasta maastaan? Kuinka paljon me tiedämme Venäjästä; mikä on totta, mikä ei? Sen verran tiedän, ettei Venäläisiä hävetä yhtään vetää reippaasti kotiinpäin. Se on tullut huomattua. Lisäksi paikallisilla vaikuttaisi olevan korostunut itsevarmuus ja -luottamus.

Turnausjärjestäjien ilmoitus muuttuneesta otteluohjelmasta.

Alkuperäisen otteluohjelman mukaan meillä olisi ollut ensimmäinen jatkopeli kello 19.00 A-lohkon voittajaa vastaan, jonka piti kaikkien todennäköisyyksien mukaan olla Venäjä. Toisin kuitenkin kävi ja Venäjä jäi lohkonsa toiseksi. Pikaisesti Venäjän palloliitto muutti kuitenkin otteluohjelmaa omille pojille sopivammaksi, joten he saivatkin pelata iltaottelu, kun me suomipojat sen sijaan saimme heidän pelivuoron kahdeltatoista. Ei nyppinyt yhtään. Karma taisi kuitenkin puraista, ja Venäjä putosi jatkosta hävittyään ehkäpä turnauksen eksoottisimmalle joukkueelle, Etelä-Afrikalle, 0-2. Itsellä kävi jo mielessä, että lopetetaankohan turnaus tähän, kun ei isännät voi enää voittaa..

En kyllä oikein osaa kuvitella, että Suomen Palloliitto lähtisi muuttamaan otteluohjelmaa vain sen takia, ettei kaikki nyt mennyt suunnitelmien mukaan ja koska pojat nyt joutuvat pelaamaan kello 12 eikä sinne ehdi kukaan katsomaan. Aika röyhkeää, jos minulta kysytään. Seitsemällä tunnilla on jo merkittävä vaikutus palautumiseen ja valmistautumiseen. Unohtivatko järjestäjät, mistä (kilpa)urheilussa on pohjimmiltaan kyse? Toisten tulosten ja saavutusten mitätöinti ei anna kovin suurta kannatusarvoa urheilijoiden keskuudessa, enkä oikein tiedä, miten Venäläiset siihen itsekään suhtautuivat. 

Vaikka kyseessä onkin suhteellisen pienen mittakaavan tapahtuma maailman urheiluun verrattaessa, ei tämä mielestäni siltikään ole kovin hyväksyttävää. Korruptio on jo liian iso ongelma urheilussa. Tapahtuman mittakaava ei tee siitä sen oikeutetumpaa. Pidetään urheilu urheilijoiden välisenä kilpailuna. Rehellinen voittaja on aina onnellisempi voittaja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti