lauantai 6. helmikuuta 2016

Tänään jäljellä


Alle 50. Alle kolmannes palvelusta jäljellä. Tuntuu aika hyvältä. Palvelus on sujunut pääpiirteittäin hyvin ja onnistuneesti, ainakin omalta osalta. Raskain osuus on jo takanapäin, mutta vielä on jotain jäljellä..

Aina on jotain jäljellä.

Tänään on jäljellä alle 50 aamua varusmiespalvelusta.

Tänään on jäljellä 63 aamua uuden Veikkausliiga-kauden alkuun.

Tänään on jäljellä 177 aamua opintojen alkamiseen.

Tänään on jäljellä äärimmäisen epämääräinen määrä aamuja muuttoon.

Ja niin edespäin.


Meillä on hämmentävä tapa laskea päiviä seuraaviin isoihin tapahtumiin. Odottavan aika on pitkä. Päivien laskeminen ei sitä aikaa nopeuta tai lyhennä. Minusta se vain tuntuu turhauttavalta; ei se neula heinäsuovastakaan löydy sen nopeammin jos niitä heiniä poimii yksi kerrallaan. Eikä etenkään, jos joka hemmetin neulan laskee. Ennemmin tai myöhemmin se neula kuitenkin löytyy. Aamut loppuvat ja se odotettu päivä saapuu. Mitä sitä turia hätäilemään.

Minusta on paljon hauskempaa katsoa jäljellä olevaa aikaa. Mitä kaikkea siinä ehtii tekemään, miten sen voi käyttää, voinko tehdä siitä erityisestä päivästä vielä paremman jäljellä olevan ajan avulla?

Se järjestelmällisyys, millä jotkut rakentavat aikataulutuksensa, on suorastaan taidetta. On mahtavaa, että tiedän tarkalleen, mitä osa-aluetta harjoittelemme ensi viikon tiistaina treeneissä. Tiedän myös, millaista sotilaskoulutusta on minäkin päivänä. Voin helposti arvioida päivän kokonaiskuormittavuuden ja päättää sen mukaan, mitä teen jäljellä olevalla ajalla. Joskus päivät ovat täynnä ohjelmaa, mutta siihen on helpompi suhtautua, kun sen tietää etukäteen. On helpompaa, kun tietää minä päivänä pitää painella treeneistä suoraan asuntoesittelyyn, tai millon kassulla on koulutusta aamukasista iltakuuteen.

Mutta kaikista autuaallisin tunne saattaa kuitenkin olla se, kun kalenterissa on täysin tyhjää. Nada. Inget. Ei mitään. Joskus minä tarvitsen niitä päiviä. En tarkoita asioiden lykkäystä tai viivyttelyä, vaan yksinkertaisesti sitä, kun tiedän ettei tänään tarvitse tehdä MITÄÄN JOS EN HALUA! Ai että! Akkujen latauspäivä niin sanotusti. :) Niinä päivinä voi hyvin tehdä jotain täysin extemporea, jos haluaa, mut hei, ei oo pakko. Yleensä painetaan bulilla, mut joskus otetaan iisisti.

Muista ottaa oma aikasi. Mieti, mitä sillä haluat tehdä. Käytä aikasi joskus vain sinulle itsellesi.

Aamuja on kyllä jäljellä.

-CE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti